Vapaapäivän harrasteita.

Viimeisimmän postauksen innostamana täällä päässä on tänä viikon ainoana vapaapäivänä innostuttu kirpparilöydöistä ja askarteluista. Karkkibuffa ei nyt välttämättä ole se akuutein asia hoidettavien listalla, mutta toisaalta jonossa ei ole juuri muutakaan välitöntä pohtimista vaativaa, joten miksipä ei keskittyä siihen, mikä juuri nyt inspiroi. Järkeilin myös niin, että karkkibuffa on ehkä kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen asia, jonka suhteen ei tule muutettua mieltään sen seitsemään kertaan ennen häitä (eipä!), joten sitä varten voi hyvin ryhtyä hamstraamaan jo tarvikkeitakin. Tässä muutama kuva sunnuntain aikaansaannoksista:

Parhausmiehen lähetin tietenkin heti karkkiostoksille "kuvausrekvisiittaa" hommaamaan.  

Noihin paperipusseihin ihastuin ikihyviksi ja saatoin ehkä vetää pienet överihehkutukset, mutta onhan ne nyt siis aika mageet! Sisälle laitoin perus lasitölkin, jotta pysyy paremmin pystyssä sitten, kun niihin laittaa karamellejä. Kylkeen voisi liimata esimerkiksi otteita sulhasen suosikkisarjiksesta Korkeajännityksestä.  

Lasipurkit löytyivät omasta takaa, joten näiden askartelujen kustannus oli käytännössä tänään hankkimieni lusikoiden hinnan verran, eli huimat 50 senttiä. Periaatteessa koko buffan voi halutessaan toteuttaa yhtä kustannustehokkaasti. Pienellä lisärekvisiitalla buffaan saa vielä kaipaamaani kioskihenkeä. Ja onhan tässä melko monta kuukautta aikaa hioa suunnitelmia, joten eiköhän tästä hyvä vielä tule. ;)

Kymmenellä pennillä hedelmämerkkareita ja muita nostalgiamuisteloita.

Jos jostain meidän häiden järjestelyissä ei tarvitse neuvotella niin siitä, toteutetaanko me karkkibuffet vai ei. Tässä taloudessa kun sulhanen kuluttaa makeisiin enemmän varoja (ja hampaita) kuin morsian eikä meikäläisenkään voida suoranaisesti väittää karkkihyllyjä karttavan. Täällä hääblogien maailmassa erilaiset herkkubuffetit tuntuvat olevan jo ihan peruskauraa, mutta uskon, että vieraiden joukosta löytyy vielä monta sellaista, jotka eivät ole ennen moista nähneet. 

Karkkibuffeteista tulee minulle jostain syystä hyvin vahvat assosiaatiot niihin lapsuuden kioskeihin, joista sai ostaa karamelleja kymmenellä pennillä tai kahdellakymmenellä pennillä ja joissa kioskinpitäjä latoi sitten pussiin sopivaksi katsomansa määrän karkkeja kyseiseen hintaan. Siinä sitä sitten valikoitiin hedelmämerkkareita ja liitulakuja (en kyllä rehellisyyden nimissä muista, mitä karkkeja silloin oli tarjolla) ja yritettiin saada mahdollisimman hyvä kombo aikaiseksi niillä markoilla ja penneillä (kyllä, silloin käytettiin vielä markkoja), mitä oli käytettävissä. Nykyisten megajättisäkkien maailmassa melko utopistinen ajatus, mutta  herättää tällaisessa nostalgikossa tunteita. 

Karkkibuffaankin haluaisin siis hieman jotain tuollaista kioskihenkeä, mutta toistaiseksi suunnitelmat ovat jääneet hyvin hatarien ideoiden tasolle. Ehkäpä jotain tämän tyylistä kuitenkin:

Kuva

Kuva

Kuva

Tuo lipastonlaattikosta tehty karkkiastia on oikeastaan aika hauska ja jossain määrin jopa toteuttamiskelpoinen idea. Kirppareilta saa lisäksi vaikka mitä kivaa rekvisiittaa, mistä lähteä buffaa rakentamaan. En millään haluaisi ostaa tätä(kään) varten yhden yhtä astiaa tai purnukkaa, jolle ei häiden jälkeen ole mitään käyttöä. Tällaisilla luovilla ratkaisuilla ja pienellä tuunaamisella saa varmasti myös kaipaamaani persoonallisuutta kehiin, joten no worries! 

Ja tietysti, jos kioskimaailma alkaa tympimään, niin aina voidaan vetää överit jenkkimalliin vaikka tähän tyyliin:

Kuva

Kuva

Mitäs mieltä olette, onko karkkibuffet jo niiiiin vuotta 2013?

My simple romantic princess carnival wedding.

Edellisen postauksen jälkimainingeissa olen viime aikoina pohdiskellut vakavasti juhlien vieraslistaa ja budjettia teemaa. Alusta asti on ollut selvää, että haluan häiden ilmeeltä jotain rentoa, hauskaa ja täysin ennennäkemätöntä (I wish), mutta toisaalta taidan salaa haluta myös vähän jotain hempeää ja pitsiunelmaista prinsessajuttua hyvällä maulla höystettynä. Simple as what! Meinasin jo epätoivon puuskassani luopua suuruuden hulluista suunnitelmistani osasta toiveitani, kunnes todellisuus lävähti vasten kasvojani. Mehän voimme aivan hyvin toteuttaa  kaksi erilaista suunnitelmaa, koska meillä on kaksi juhlatilaa! Tulevassa häämestassamme kun siis on kaksi erillistä rakennusta, joista toisessa ruokaillaan ja toisessa järjestetään varsinainen ohjelma tansseineen ja huveineen. 

Kuva täältä

Kuva täältä

Varsinainen panostus tulee liittymään kuitenkin tanssitaloon, jossa voisi juhlia rentoja häitä vaikkapa tähän malliin:

Kuva täältä

Kuva täältä

Hassutteleva ja yllätyksellinen linja tulee kyllä näkymään jo alkupäivästäkin, mutta näin tämä morsian saa mukaan vähän höpsöromantiikkaakin (plus yhden koristeltavan paikan lisää, mutta ei keskitytä nyt siihen!) 

Danger : Wedding Overload.

Kun on viisi viikkoa selannut kuumeisesti erilaisia hääblogeja, -sivustoja ja -kuva-arkistoja, on vaarassa altistua yliannostukselle hääinspiraatiota. Blogit suorastaan pursuavat toinen toistaan näyttävämpiä spektaakkeleja suomalaisista ja ulkomaalaista häistä niin että kokeneempaakin morsiota hirvittää, puhumattakaan tällaisesta alan noviisista. Hääsuunnittelu alkaa väistämättä nostaa otsalle hikikarpaloita, kun tajuaa, että valittuna pitäisi sulhasen ja hääpäivän lisäksi olla vähintään värikoodit, pintamateriaalit ja plaseeraustussit eikä kampaustyylien selailusta ja näyteikkunashoppailuista häämekon varaltakaan haittaa olisi.

Vaikka ei niin perustaisikaan siitä, meneekö kaikki häissä sen vaaditun kaavan mukaan, on tällaisella näpertelyyn taipuvaisella ja asioiden suunnittelusta pitävällä kieltämättä vaikeuksia pysyä aisoissa, mitä näihin häihin tulee. Netti on tulvillaan mitä upeampia juttuja, joista riittäisi inspiraation lähteeksi vähintään sadalle hääjuhlalle. Tällä hetkellä suurin vaikeus onkin niiden kivojen juttujen rajaaminen. Lähes loputtoman tarjonnan edessä tämäkin morsian joutuu ehkä taipumaan ja ihan oikeasti miettimään niitä värikoodeja sekä teemoja, koska niiden avulla voi ainakin hieman helpottaa valintaurakkaa. Inspiraatiokylläisyys on hyvä myös siinä mielessä, että se palauttaa pilvilinnoissa liihottelevan morsion välillä maanpinnalle ja muistuttaa, että näilläkin juhlilla on ihan minimaalinen hyvin rajallinen budjettinsa sekä tietty henkilöresurssi ja töissäkin pitäisi ehtiä käydä, kun en hääsuunnittelufirmaa ihan lähivuosina ole kuitenkaan ihan heti perustamassa.

Kun hää-ähky yllättää, on hyvä tehdä jotain hyvin yksinkertaista, joka palauttaa suunnitelmat takaisin todellisuuden tasolle. Täällä onkin viime aikoina askarreltu tällaisia pieniä sydämiä, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat minusta ihan valloittavan sööttejä. 

Koska olen ihan totaalisen kyllästynyt kaikkiin organza/silkki/satiini/*laita tähän mikä tahansa materiaali* -tyyppisiin kaitaliinaratkaisuihin kattausten somistuksissa, voisi jokin tällainen ratkaisu toimia hauskana vaihtoehtona muiden koristeiden lomassa. Värillisinä näistä saisi vaikka kuinka hienoja. Plussaa myös koristeiden edullisuus. Todennäköisesti ehdin muuttaa mieltäni vielä useaan kertaan suunnittelujen edetessä, mutta ainakin tämän morsion hermot lepäävät nyt välillä näitä leikellessä!