Conssirakkautta ensisilmäyksellä.

Jo kauan ennen kuin olin alkanut heilastella nykyistä sulhoani, olin vakaassa mielessäni päättänyt, että jos ikinä koskaan päädyn naimisiin, teen sen Converset jalassa. Tuttavapiireissäni olen sen verran tunnettu Conssirakkaudestani, että tämä ei ehkä loppujen lopuksi tule järin suurena yllätyksenä kenellekään. Hääblogien maailmassakaan tennarien käyttäminen häämekon somisteena viimeistään loppuillasta ei ole mikään uusi juttu, joten edelläkävijän rooliin tuskin pääsen tällä ratkaisulla. Mutta jottei homma menisi liian helpoksi, olen toki onnistunut aiheuttamaan itselleni päänvaivaa jo tennareillakin.

P e r i a a t t e e s s a   olen sitä mieltä, että tennarit oikein käytettynä sopivat kenelle tahansa hiekkalaatikkoikäisistä virkamiesuralle pyrkiviin. Lisäksi, jos naimisiin mennään Converset jalassa, pidetään ne jalassa koko juhlan ajan vihkimisestä aina iltabileisiin ja varmuuden vuoksi vaikka seuraavaan aamuunkin saakka.

K ä y t ä n n ö s s ä  olen kuitenkin jo useaan otteseen saanut itseni kiinni pohtimasta voinko siis nyt ihan aidosti oikeasti käyttää niitä tennareita koko päivän ajan ja pitäisikö vihkimisen ajaksi kuitenkin olla etiketin mukaisesti vähän prameammat kengät ja mitä ne mummit ja kummin kaimat nyt sanoo ja ja ja..

T o d e l l i s u u d e s s a  meillähän ei tule olemaan kirkkohäitä, joten pukuvaatimukset ovat meille ehkä hieman armollisempia kuin monessa muussa tapauksessa. Lisäksi tavoitteenamme on rennot ja mahdollisimman vähän pönötystä sisältävät häät, joihin yksi morsian Converse-tossuissaan sopii kuin "Tahdon!" vihkikaavan loppuuun. Miksi siis epäröin? Hyvä kysymys. Olen aina tykännyt rikkoa rajoja enkä ole enää pitkään aikaan uhrannut kovinkaan paljoa ajatuksia sille, mitä muut tyylistäni ajattelevat. Syyn täytyy siis löytyä enemmänkin siitä vankasta tapakasvatuksesta, jonka olen kotoa saanut ja jonka mukaan käsiä ei pidetä housuntaskuissa tai kyynärpäitä pöydällä ja tilaisuuteen pukeudutaan tilaisuuden vaatimalla tavalla. Ja siihen ei herrajuma mitkään tennarit hääjuhlassa kuulu! (Muistelen tässä vaiheessa lämmöllä eräässä hääjuhlassa kerran pitämääni, mielestäni ihan juhlavaa, päähuivia, joka päässä näytin äitini sanoja mukaillakseni ennustajaeukolta)

Epärelevantiksi koko tämän pohdinnan onneksi tekee ajatellessan, että hääthän ovat meidän, joten niiden etiketin ja pukukoodienkin pitäisi olla täysin päätettävissämme. Minun näkemykseni on, että meidän häistämme voi tulla arvokkaat ja juhlavat, vaikka ne eivät sisältäisi frakkeja, smokkeja ja silinterihattuja tai viimeisen päälle hiottuja nutturakampauksia (joissa näissäkään ei siis ole mitään vikaa, jos ne kokee omakseen). Meidän lisäksemme näissä häissä myös vieraat voivat kerrankin löysätä solmioitaan ja heittää kengät vaikka kokonaan tanssilattian reunalle, minkä uskon vaikuttavan yleiseen tunnelmaan vain positiivisella tavalla. Siksi tämä morsian tepastelee alttarille (tai mikä se paikka nyt sitten onkaan, jos ei ole alttaria?) Converset jaloissa ylväänä ja ylpeänä. Ja onhan ajatus Consseista häämekon seurana vaan ihan sairaaaaan söötti, katsokaa nyt vaikka!


 

Kuva täältä